Heipä hei, hyvää iltaa! Niin lauloi Nalle Luppakorva Pikku Kakkosessa muutamia vuosia sitten. Sekä vuosikymmen sitten, että 2 vuosikymmentä sitten kuin myös silloin kun minä olin lapsi, kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tästä hassusta (?) aasinsillasta pääsen tulevan viikonlopun ohjelmaan, joka painottuu harrastuksiin ja etenkin lasten harrastuksiin, josta kuvavinkki tässä:

Eli juostaan kovaa, vielä kovempaa, hypätään ja potkitaan. Sekä neulotaan huivia :)
Taas kerran on huono omatunto, kun perheessä on vain yksi aikuinen ja kaksi lasta, toinen saa lähteä äidin kanssa, toinen joutuu lähtemään ilman.Vai mahtaisiko olla niin, että toinen joutuu lähtemään äidin kanssa, toinen pääsee ilman...??
Eniveis, tarkoitus on, että aurinko paistaa, äiti istuu katsomossa huivia neuloen ja lapset kirmaa kumpikin oman harrastuksensa parissa ja tietenkin ennätystahdissa :)
Totuus taitaa kuitenkin olla tämänlainen: kuitenkin seuraavat 2 päivää sataa, sormet on kohmeessa koko ajan, enkä voi kuvitellakaan, että otan huivitekelettä tai mitään muutakaan käsityötä esiin. Vaatteet ja lenkkarit märkinä juoksen kentän laitaa ja huudan keuhkoni pihalle sen 10 sekuntia, jonka juoksu kestää ja tarjoan sateenvarjoa urheilijalle, joka odottaa hyppyvuoroaan ylittääkseen riman ennätyskorkeudesta :)
Luulenpa, että Lehmus kasvattaa kokoaan vasta ensiviikon puolella. Johan se on kasvattanutkin lehtiään niin, että niitä on kerroksella 14 sekä saman verran alekkain. Ja voitteko kuvitella, en ole aloittanut mitään muuta tekelettä rinnalle. Pojan pupunen edistyy pikkuhiljaa, kroppa-jalkaosasto on valmiina, ensimmäisen käden silmukat luotu.
Toivon aurinkoista viikonloppua!