JEI, mullon loma! 4 pitkää viikkoa pois töistä eikä montaakaan aamuherätystä vielä tiedossa. Eka kesälomareissukin tuli tehtyä eikä matkassa ollut yhtään käsityötä (tai oli kerä Samosta ja puikot, mutta yhtään kertaa en ehtinyt niitä esille ottaa).. reissu meni muuten hyvin, aurinko paistoi ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Lainassa ollut navigaattori helpotti ajelua, mutta silti pystyin eksymään helsingin keskustaan :) Kaveri (tomtom) kyllä neuvoi koko ajan mutta onnistuin silti ohittamaan kriittisen risteyksen kääntymättä jonka jälkeen tomtom ohjasi (varmaan rangaistukseksi) maalaisäidin ajelemaan läpi helsingin ydinkeskustan hotellille. Lapsilla oli kyllä hauskaa, löysivät milloin salkkarien kuvauspaikan, milloin Kallion kaupunginosan ja Linnanmäkikin ohitettiin. Huh, vaikeaa se oli ekaa kertaa siellä sumplata mutta selvisin vaikkakin tomtomin avustuksella *röyhistää rintaa*. Tai no.. viime kesänä ajeltiin Ramsaynrannasta Mannerheimintien kautta Olympiastadionille joten eihän se cityautoilu ihan uutta ollut, mutta pitkin ja poikin kaupunkia en ole koskaan ennen ajellut..

Ainut asia, mikä oli kurjaa tuolla reissulla ja mikä tökki, on meikäläisen kaviot. Seuraavassa kertomusta koivistani, joten jos et ole kiinnostunut elefanttitautisista kyhmynilkoistani, odota seuraavaa päivitystä.

Pari viikkoa sitten tunsin kävellessäni kantapäissä kipua. Viidentenä aamuna kivun alkamisesta sängystä noustuani melkein itkin, kun kantapäihin sattui niin kovasti, varpailla piti hiippailla aamukahvin keittoon.
Sitkeästi kävelin kotona ja töissä sen viikon, kunnes viikonloppuna huomasin, että nilkat on turvoksissa. Taisinhan mainita, että kiirettä saattaa sinkkuviikolla pidellä ;)
Koska kävely oli edelleen hankalaa ja nilkat olivat kumpikin turvoksissa yötä päivää, soittelin viime maanantaina arvauskeskukseen, että mitä tehdä.. Sieltä neitokainen ystävällisesti ilmoitti, että ehkä kyseessä on kuitenkin vain helteiden aiheuttamaa turvotusta. Nojoo.. ostin sitte hirudoidia ja vetelin jalkoihin, pidin koipia aina kun mahdollista ylhäällä ja liottelin kylmässä vedessä, mutta kyseisistä toimenpiteistä ei juuri ollut apua.

Menin keskiviikkoaamuna sairaanhoitajalle näyttämään koipiosastoa ja hän veikkasi, että jonkinlainen rasitus aiheuttaa turvotusta... Häh? siis minä joka en juuri liikuntaa harrasta ja joka ennemmin olen sohvaperunana kutimen kanssa kun lähen harrastamaan jotain rasittavaa liikuntaa, ja mukamas mun koivet turpoaa rasituksesta?? En oikein ottanut uskoakseni ja hoitaja antoi mulle lääkärille ajan iltapäiväksi. No, iltapäivällä sitten riemu repesi.. olin miettinyt jo monta päivää kaikkea mahdollista sairautta, mikä mua oikein vaivaa,  mikä sairaus oireilee näin? Miksi nilkat turpoaa, onko kyseessä sydämen vajaatoiminta tai niveltulehdus tai reuma tai ms-tauti tai... pää ihan pyörällä menin lääkärin vastaanotolle ja kerroin murheeni. Lääkärisetä kuunteli, pisti kädet puuskaan rinnan päälle ja kysyi: ja mitä ajattelit mun voivan tehdä tälle asialle? Hölmistyin, olinhan tullut hakemaan apua itselleni. Jos olisin tiennyt mikä on vialla, olisin kai yrittänyt tehdä jotain asian hyväksi enkä olisi tuhlannut koko päivää ja 22euroa vastatakseni hänen kysymykseensä. Juteltuamme jonkin aikaa lääkärisetä päätyi samaan diagnoosiin, rasituksesta ärtyneisiin jänteisiin nilkan ja jalkapohjan alueella. Olinhan ollut pitkällä pyöräretkellä.. Tyydyin siihen ja olin helpottunut, kun en ollutkaan saanut kuolemantuomiota. Illalla juttu alkoi askarruttaa.. voisiko se olla mahdollista..? Jos kumminkin on kyseessä jokin muu "tauti"..? Muutama verikoe olisi ehkä ollut paikallaan, sillä molemmat nilkat (etenkin kehräsluun ympäristö nilkan sisäpuolelta) turvottaa, sattuu, punottaa ja kuumottaa, ovat siis tulehduksesta oireita.
Väkisin askel askeleelta, hammasta purren lähdin aamuisin liikkeelle, pakersin töitä vielä torstain ja perjantain (sillä loma alkoi tänään) enkä kehdannut pyytää sairaslomaa kun tiesin (ja johtajatkin tiesi) että reissu helsinkiin odotti viikonloppuna. Niin kipeitä koipeni eivät siis olleet, että olisin reissun perunut.
Viikonlopun pärjäsin, kunnen miettinyt jalkoja.. siirsin vaan jalkaa toisen eteen ja ajatukset olivat milloin espoon liikenteessä ja milloin lapsen urheilusuorituksessa ja kummallinen juttu tässä taudissa on se, että jonkin ajan kuluttua liikkeelle lähtemisestä askeltaminen alkoi helpottaa. Turvotus ei laske ja kävelykipu palaa välittömästi pienen tauon jälkeen, liikkeelle lähtö on hankalaa, vaivalloista ja tekee kipeää, mutta jossain vaiheessa helpottaa. Kokonaan kipu ei siis häviä. Lisäksi on tullut eilisen jälkeen muitakin oireita, kuten oikea ranne kipuilee, ristiselkää särkee ja jalkoja vihloo välillä. Pitäisiköhän mitata kuume..?

Tänään aamulla varasin yksityiselle ajan, huomenna sitten kuullaan mitä mieltä siellä ollaan näistä elefanttinilkoista:
669570.jpg
Tässä siis ensimmäinen ja se kipeämpi, tälläinen on vastakappale:
669571.jpg
Eli tälläset kaviot meikäläisellä :) Nyt ne on vielä suht hyvän näköisetkin, viimeviikollahan nuo jalkapöytäosiotkin oli turvoksissa. Tuli äsken muuten kuvatessa mieleeni, että mitenköhän ne työn alla olevat austermann-sukat mahtaa mahtua..?

Vielä tähän loppuun hyviä uutisia.. Kaikkein paras uutinen on, että MUN KAMERANPIUHA TOIMII!!!
Uusia kuvia saadaan esille nopeampaa vauhtia :) (kuten kavioista huomaatte).
En tiedä, mitä on tapahtunut, mielestäni kukaan ei ole koneelle mitään tehnyt, mutta niin se vaan alko ite toimia.. kuten kerran aikaisemminkin.. Viime viikolla kun istuin siellä terkkarissa, tytär soitti, että web-kamera toimii. Loppuviikolla oli sen verran kiirettä, etten ehtinyt testata kameraa ennenkuin äsken ja jes! kuvat siirty koneelle. Vähänks oon onnellinen :)

Toinen hyvä uutinen, että on LOMA!
Saan maata keinussa tai baden-badenissa, lukea kirjoja tai tehdä käsitöitä ja katsella tällästä maisemaa:
669583.jpg

Muutama käsityö on valmistunut, niistä myöhemmin toisessa jutussa.
Jossain vaiheessa kuvia myös eilisestä ostosretkestä, lähinnä omista ostoksista.. tai kyllä tyttären ostoskin yhdessä kuvassa vilahtaa ;)
Vielä olisi eilisen reissun jälkipyykki tekemättä, vaatekasseja ja piikkaripusseja eteinen täynnä ja autossakin vielä tuulipuvut ja saappaat sekä kasa vaihtovaatetta. Mutta ennen sitä raivausta keitän hyvät päiväkahvit ja kahlaan vielä vähän matkaa sisätautiopin kirjaa eteenpäin, jospa sieltä löytyisi diagnoosi.. ;)

Jos sinulla on mahdollisesti ollut samantapaisia vaivoja, laitahan kommentti.. Mielenkiinnolla odotan, sillä tässä yhteydessä olen tullut ajatelleeksi, miten tärkeää liikkuminen ihmiselle on. Jos joka kerta kun nouset tuolista, sattuu, niin kohta voi alkaa ajatella, että helpompi on olla nousematta.. Mites ihmisen sitten käy...?

Kivaa kesäpäivää!