Eli hellepäivän huivi on nyt tullut tiensä päähän:
Sisko ihmetteli eilen, että kuinka pitkän sä oikeen meinaat siittä tehä..? Informoi samalla, ettei kesähuivin tarvii niin pitkä olla. Siispä, minä kudoin mallikerran loppuun ja siitä paikasta päättelin huivin. Sehän oli oikea ikuisuustyö mulle, melkein vuoden sitä vääntänyt.
Lankana Kotiväki ja nelosen pitkillä puikoilla sitä vääntelin.Pituutta en mitannut, kun ajattelin kastella sen vielä (alkupään lanka on kerran neulottua ja purettua, joten langankierrot ovat aika käkkärät) ja laittaa hapsut. Tietysti päättelin sen ekalla kerralla vähän tiukalle, joten tein sen uudelleen. Oli tosi vaikeaa tehdä tarpeeksi löysiä silmukoita niin, ettei huivin pää mennyt kurttuun. Muutenkin tuntui puuvillalangasta neulominen, vaikkakin vain huivin teko, kamalan .. hankalalta (olisikohan se oikea sana...?) Kotiväki on aika liukasta, johtuuko se sitten siitä merseroidusta langan laadusta...?
Niinkuin aikaisemmin sanoin, malli oli mukava ja edistyi nopeasti, mutta kutojan kärsivällisyys mallikertaa kohtaan ja väännöt langankiertojen kanssa saivat käämit käryämispisteeseen. En millään osannut tehdä niin löysiä langankiertoja,ettei lanka olisi jumiutunut puikolle. Ja silloin tietenkin kävi niin, etten saanut vasemman puikoin silmukoita siirrettyä eteenpäin ilman, että olisin auttanut oikealla kädellä. Kuullostaa ehkä omituiselta, mutta luulen, että juuri siitä syystä tämä työ ei napannut siinämäärin, että olisin jaksanut kutoa tämän loppuun jo viime kesänä. Mutta hieno huivi siitä tulee, kiitos Neulavaaralle ohjeen julkaisemisesta.
Toinen valmistunut on kesäkassi. Novitan Oliviaa kolmatta kerää, koukku 3,5 ja aikaa meni loppuviikko.
En ole oikein ihastunut tuohon Olivian virkattavuuteen.. Aina välillä puuttui kierre langasta ja se aiheutti epämääräisiä langanpätkiä ja -lenkkejä, jotka näkyi valmiissa työssä tosi hyvin. Ja vaikka kierre olikin paikallaan, silti putkahteli esiin niitä lenkkejä ja tupsuja valmiissa työssä.. Virkkaaminen oli jotenkin raskasta, ranteita alkoi aika äkkiä pakottaa. Vaikka mulla ei mielestäni kovin tiukka käsiala ole niin lanka meni niin "piukkaan", ettei koukkua tahtonut saada läpi edellisen kierroksen.
Vielä on 4 vaaleanpunaista ja puolitoista luonnonvalkoista Oliviaa jemmassa, pitänee koettaa kutoa niistä jotain, virkkaaminen saa nyt Oliviasta jäädä..
Jaaha, näillä minuuteilla alkaa TP, joten tämä hömpöttelijä hahmottaa ittensä sohvalle, pohtii matkalla, minkä käsityön ottaa käteensä ettei nukahda ja uppoutuu agentti Cooperin maailmaan.
Seuraavaksi paljastan teille aarteen, Braunin kahvinkeitinlaatikon vuodelta1994. Kyllä hävettää.. :(
Aurinkoista alkavaa viikkoa, muistakaa ulkoilla!
Kommentit